Työn luonnonlait

Toimiston vetäytymistilan puolapuut ovat oikeusapusihteeri ja työsuojeluvaltuutettu Taina Sjölundille mieluinen paikka.

Hän käy silloin tällöin roikkumassa niistä suoristaakseen ryhtinsä pitkän istumisen jälkeen. Sjölund kokee, että hänen työpaikallaan Oikeuspalveluviraston Uudenkaupungin toimipisteessä ergonomiaan liittyvät asiat on otettu hyvin huomioon. Toimiston kaikki työpöydät ovat sähköpöytiä, ja henkilöstön työtuoleissa on monipuoliset säädöt. Sjölundin työtuoli on hänen itsensä valitsema korkeaselkäinen malli. Henkilökunnalla on käytössään myös ranne- ja jalkatukia sekä tarvittaessa erikoishiiriä.

– Jopa kirkasvalolamppu on hankittu toiveestamme yhteiskäyttöön. Toimistolta löytyy myös harjanvarsia omaehtoiseen jumppaan.

Lisäksi toimiston yhteiseen käyttöön on hankittu kaksi erikoistuolia ja kaksi seisontamattoa. Niitä voi lainata halutessaan.

– Erikoistuolit oikaisevat ryhtiä. Haen toisen niistä käyttöön silloin, kun huomaan painuneeni kasaan.

Sjölundin työskentelyolosuhteet kuulostavat lähtökohtaisesti erinomaisilta erikoistutkija Veli-Matti Tuuren korvaan. Hän työskentelee Työtehoseurassa ja tekee käytännönläheistä työhön liittyvää tutkimusta.

Ergonomia on Tuuren mukaan työkalu, jonka tavoite on vähentää kitkaa ihmisen ja työn välillä. Työjärjestelmä sovitetaan ihmisen ominaisuuksien mukaisesti. Ergonomia kunnioittaa yksilöllisyyttä, eikä pyri muuttamaan ihmistä.

– Tavoitteena on kaksi asiaa, jotka tukevat toisiaan: tuottava työ ja hyvinvoiva työntekijä.

Tuure muistuttaa, että fyysinen työympäristö apuvälineineen on vain yksi ergonomian ulottuvuuksista.

– Ergonomiaan kuuluu kolme osa-aluetta: fyysinen, kognitiivinen ja organisatorinen. Se on paljon kokonaisvaltaisempaa kuin yleisesti käsitetään.

Ihmistä ei ole tarkoitettu istumaan

Ergonomian fyysinen ulottuvuus tunnetaan nykyisin hyvin. Sillä viitataan kaikkeen työympäristöön liittyvään, esimerkiksi työpisteen säädettävyyteen ja apuvälineisiin. Myös työpaikan olosuhteet, kuten melutaso, kuuluvat fyysiseen alueeseen. Puhutaan kuormituksesta, jota ei saisi olla liikaa eikä liian vähän suhteessa työntekijän suoritusedellytyksiin.

– Tietotyöläisen kohdalla isoimmat fyysisen työn haasteet liittyvät liian yksipuoliseen ja vähäiseen kuormitukseen.

Töitä tehdään tyypillisesti tietokoneen ruudun edessä istuen. Pahimmillaan samassa istuma-asennossa kökötetään tunteja putkeen. Tuuren mukaan tyypillinen oire ovat selkävaivat.

– Istuessa selkänikamien välinen paine on isompi kuin seisoessa. Istuminen ei ole ihmiselle se luontaisin tapa viettää aikaa, Tuure sanoo.

Avaimet onneen ovat tauotus ja vaihtelu. Ne ovat myös Taina Sjölundilla hyvin hallussa. Hänen työpäivänsä kuluvat käytännössä täysin näyttöpisteen edessä, joten on ollut pakko opetella vaihtelemaan työasentoa useita kertoja päivässä istumisen ja seisomisen välillä.

– Kotoakin löytyvät sähköpöytä ja hyvä työtuoli. Työskentelen etänä tyypillisesti puolet työajasta, joten puitteiden pitää olla kotitoimistollakin kunnossa, Sjölund kertoo ja jatkaa, että työterveyden kautta pääsee halutessaan työfysioterapeutille, joka voi auttaa ergonomian kanssa. Fysioterapeutti on välillä käynyt toimistolla tarkastelemassa työasentoja ja laittamassa asetuksia kuntoon.

Aiemmin Sjölundilla oli käytössään Break Pro -niminen taukojumppaohjelma, joka ponnahti pari kertaa työpäivän aikana näytölle keskeyttäen työnteon.

– Silloin hoksasin, että nyt pitää saada vähän liikettä. Ei välttämättä taukojumppaa, mutta edes vähän hartioiden pyörittelyä tai kävelyä. Se oli todella hyvä systeemi, ja toivon, että saamme sen takaisin.

Koska työaikana ei tule juuri fyysistä kuormitusta, Sjölund pyrkii liikkumaan paljon vapaa-aikanaan.

– Ostin sähköpyörän ja pyöräilen vuosittain useamman tuhat kilometriä. Talviaikaan käyn uimassa.

Aivot kaipaavat vaihtelua

Kognitiivisella ergonomialla viitataan työnteon näkymättömään puoleen. Kaikkeen siihen, mitä työtä tehdessä tapahtuu pään sisällä. Sen tärkeys korostuu luonnollisesti tietotyöläisillä.

– Yleisimpiä kognitiivisen ergonomian haasteita ovat aikapaine eli kiire, monen tehtävän tekeminen limittäin ja työhön liittyvät häiriöt ja keskeytykset, Tuure luettelee.

Jokaisen työssä pitäisi olla vaativuudeltaan eritasoista tekemistä. Tuure sanoo, että ylimmän työtoiminnan säätelyn tasolla työntekijä joutuu hyödyntämään laajasti kaikkea käytettävissään olevaa tietoa ja ratkomaan uusia asioita ilman valmista mallia. Työtoiminnan säätely tapahtuu tällöin tietopohjaisesti.

Toinen taso on sääntöpohjaista toimintaa, joka hoituu ammattilaiselta suurelta osin rutiinilla. Alin taso, taitopohjaisen säätelyn taso, on eräänlaista liukuhihnatoimintaa. Sellaista tekemistä, jossa ajatus voi vapaasti karata siitä, mitä tekee.

– Näitä kaikkia hierarkiatasoja pitäisi olla jokaisen työssä joka päivä, jotta emme kuormitu ja jotta aivomme saavat vaihtelua, Tuure sanoo.

Lisäksi työssä pitäisi hänen mukaansa olla niin kutsuttua syklisyyttä: suunnittelua, päätöksentekoa ja organisointia, toteutusta, seurantaa ja arviointia.

– Näiden perättäisten työvaiheiden pitäisi toistua työssä vähintään viikoittain. Kun työssä esiintyy sekä edellä kuvattua hierarkkisuutta että syklisyyttä, työ on psykologisesti kokonaista.

Tuure peräänkuuluttaa työnantajan roolia kognitiivisen ergonomian suhteen. Kun työnkuvaa suunnitellaan, pitäisi miettiä, miten siitä muodostetaan mielekäs ja helposti hahmotettava ja hallittava kokonaisuus.

– Psyykkisen kuormituksen pitää olla sopivaa, ei liiallista eikä liian vähäistä.

Taina Sjölund tuntee, että oikeusapusihteerin työ on kognitiivisesti ergonomista, vaikka usein joutuukin tekemään monia asioita päällekkäin ja työ katkeaa asiakaspalvelutilanteisiin.

– Työssä on usein ”sata rautaa tulessa”, mutta vastapainona on myös rauhallisempia aikoja, jolloin voi tehdä rästit pois.

Ergonomiaan panostaminen on talousteko

Ergonomian kolmas ulottuvuus liittyy työorganisaatioon.

Tuuren mukaan tyypillisimpiä organisaatioergonomian haasteita ovat tiedonkulku ja johtaminen, jotka ovat usein laajoja, työnantajan ratkottavia ongelmia. Harva kuitenkaan tulee ajatelleeksi, että myös työn sosiaalisuus on tärkeä osa ergonomiaa.

– Pitää varmistaa, että jokaiseen työhön kuuluu mahdollisuus sosiaalisiin kontakteihin. Ei todellakaan ole turhaa kerääntyä taukohuoneeseen Mokkamasterin ympärille rupattelemaan.

Sjölund on huomannut, että sekä tiedonkulku että johtajuus ovat ikuisuusongelmia organisaatiossa kuin organisaatiossa.

– Me ihmiset olemme erilaisia ja kaipaamme johtajaltakin eri asioita. Tärkeää johtamisessa on kuitenkin tasapuolisuus ja yhdenvertaisuus sekä henkilöstön kuunteleminen.

Tuure tiivistää, että ergonominen työ on psyykkisesti ja fyysisesti monipuolista sekä motivoivaa.

– Se sopii työntekijän suoritusedellytyksiin, eli kokemukseen, kykyihin ja taitoihin, jolloin työ myös etenee sujuvasti.

Sjölund pelkää, että ergonomiaan panostaminen vähenee haastavassa taloudellisessa maailmantilanteessa. Hän on jo huomannut, ettei esimerkiksi apuvälineitä saa käyttöön ilman lääkärintodistusta. Tuure kuitenkin uskoo, että kyseessä on vain väliaikainen haksahdus.

– Monessa yrityksessä henkilökustannukset ovat ehdottomasti suurin kustannuserä. Siksi on myös taloudellisesti järkevää pitää henkilöstöstä hyvää huolta. Siksi uskon, että kokonaisvaltaiseen ergonomiaan tullaan tulevaisuudessa kiinnittämään yhä enemmän huomiota. On työnantajan etu, että työt sujuvat ja työntekijät ovat terveitä, Tuure sanoo.

Lopuksi hän muistuttaa, ettei ergonomia ole uusi trendi. Terminä se on ollut käytössä jo 1850-luvulla. Sana tulee kreikan kielen sanoista ergo ja nomos.

– Se tarkoittaa vapaasti suomennettuna työn luonnonlakeja. Kyse ei siis ole monimutkaisista asioista, vaan siitä, että työjärjestelmä sovitetaan ihmisen ominaisuuksien mukaisesti.