Tyhjät korulauseet

Tiedättekö tunteen, kun ihan asiallinen lause herättää pahan aavistuksen: tästä ei seuraa mitään hyvää?

Kyse saattaa olla selittelystä tyyliin ”En ole rasisti, mutta…” Väittäisin, että lähes aina tuota aloitusta seuraa rasistinen lausahdus. Jos et ole rasisti, sinun ei tarvitse sitä vakuutella, vaan sanasi ja tekosi tekevät asian selväksi.

Sangen epämiellyttäviä ovat myös tyhjät korulauseet, joita teot eivät tue. Niitä saatetaan käyttää jopa peittelytarkoituksessa; ankean todellisuuden toivotaan hautautuvan kauniiden sanojen alle. Viime viikkoina mieleen on väkisinkin noussut tämän kategorian helmi: ”Henkilöstö on organisaatiomme tärkein voimavara”.

Jos työnantaja todella ajattelee noin ja toimii sen mukaisesti, henkilöstö tietää, että heitä arvostetaan, vaikka ei koskaan kuulisi tärkein voimavara -hokemaa. Arvostusta voi osoittaa tavoilla, jotka työntekijä kyllä tunnistaa. Työntekijä haluaa, että häneen luotetaan. Työntekijä haluaa, että häntä kuunnellaan (ei pelkästään kuulla). Hän haluaa tietyn määrän vapautta, mahdollisuuksia kehittää itseään ja resurssit tehdä työnsä niin hyvin kuin osaa. Hän haluaa, että työ on mielekästä ja sopivan haasteellista, mutta ei uuvuttavaa.

Kuitenkin se kaikkein konkreettisin arvostuksen osoitus on palkka. Nyt tuntuu siltä, että valtiotyönantajan kiittävät sanat henkilöstön osaamisesta ovat yksi tyhjän kanssa. Erityisen epämiellyttävältä tuntui VM:n korkean virkamiehen lausahdus Iltalehdessä: ”Nyt on erittäin hankala ajankohta tarjota palkankorotuksia yleiseen linjaan saakka meidän osaaville ja taitaville työntekijöillemme.”

Siinähän yhdistyi kaksi tyhjää hokemaa. Ensin puhutaan ”erittäin hankalasta ajankohdasta”, vaikka valtion henkilöstö, SPJL:n jäsenet mukaan lukien, ei ole koskaan kuullutkaan sellaisesta hyvästä ajasta, jolloin valtion palkollisille voitaisiin iloisesti maksaa kunnon palkankorotukset.

Ja sitten vielä tuo ”meidän osaaville ja taitaville työntekijöillemme”. Aivan kuin valtion henkilöstö olisi niin lapsellista väkeä, että kiittävät sanat kuultuaan nielee selvästi muita aloja matalammat korotukset, jotka johtavat käytännössä ikuiseen palkkakuoppaan ja tuhoavat valtiosektorin houkuttelevuuden uusien sukupolvien silmissä.

Toiveeni valtiotyönantajalle on, että ette heittele korulauseita henkilöstöstä voimavarana tai hehkuta osaavia ja taitavia työntekijöitä ennen kuin annatte sanoille katetta. Siis teette sen, mikä on oikein ja tarjoatte valtion henkilöstölle samat yleisen linjan mukaiset korotukset kuin muut työnantajat ovat jo tarjonneet omilleen.

Me tiedämme, että te pystytte siihen, jos tahdotte. Me tiedämme myös, että Suomen talous ei niihin palkankorotuksiin kaadu.