Poliisi Vitikainen on kersantti Napalmin isä

Kaikki alkoi innostuksesta Bamseen, maailman vahvimpaan ja kilteimpään Nalleen. Aku Ankka tuli hyvänä kakkosena, sitten Korkeajännitys iski kuin miljoona volttia. Pian Vesa Vitikainen ryhtyi itsekin piirtämään sarjakuvia, mutta viimeistään lukioikäisenä hän ymmärsi olevansa paljon parempi tarinankertojana.

Nykyään Vitikainen on maamme ansioituneimpia sarjakuvien käsikirjoittajia, joka tekee yhteistyötä monen huippupiirtäjän kanssa.

– Käytännössä voin kirjoittaa piirtäjälle tarinan tai sen lisäksi tikku-ukoilla toteutetun alustavan visuaalisen hahmotelman.

Vitikainen on supersankari Kersantti Napalmin isä. Hän on sovittanut sarjakuviksi myös esimerkiksi suomalaista sotahistoriaa.

Vitikainen levittää sarjakuvien ilosanomaa myös päätoimittamansa, erityisesti skifiin ja kauhuun erikoistuneen Kevyt Metalli -lehden avulla. Parhaillaan hän on järjestämässä nykyiseen kotikaupunkiinsa Poriin sarjakuvafestivaalia.

Sarjakuvilla irti arjesta

Vitikainen työskentelee Porissa kenttäryhmän varajohtajana. Hän osallistuu käytännön partiointiin sekä hälytystehtävien hoitamiseen ja on toiminut poliisina jo reilut parikymmentä vuotta.

– Kokelaskurssin ensimmäisenä päivänä auditoriossa koko kurssilta kysyttiin, miksi olette hakeutuneet alalle. Minä vastasin, että halusin taistella pahuutta vastaan. Auditorio hiljeni. Myöhemmin luokkakaveri kätteli, kun tajusi, että se olin minä, joka niin sanoi. Hän oli ajatellut samaa, mutta ei saanut puettua sitä sanoiksi.

Vitikainen kertoo, että sarjakuvat tarjoavat hyvää vastapainoa työlle ja auttavat irtautumaan arjesta.

– En ole kiinnostunut siitä, että kirjoittaisin työni tiimoilta vaikkapa dekkareita. Arkeni ei ole kovin seikkailullista. Työssä pitää olla myös tarkkana esimerkiksi ihmisten perusoikeuksista ja siitä, mistä voi puhua.

Mustaa, valkoista ja harmaan eri sävyjä

Supersankarisarjakuvissa hyvän ja pahan taistelu viedään äärimmilleen ja sillä leikitellään.

Innostumme pohtimaan, mitä tapahtuisi, jos suoran toiminnan mies, pyrotekniikkaa aseenaan käyttävä Kersantti Napalm lähetettäisiin partioimaan Porin keskustaan viikonloppuyönä. Supersankari voisi joutua selvittämään vaikkapa järjestyshäiriötä kauppatorin nakkikioskilla.

– No tuskinpa kukaan, siis porilaisetkaan, uskaltaisivat naputtaa Napalmille. Mutta en ole ihan varma ymmärtäisikö Napalm, että poliisin työssä keskeistä on ihmisten kohtaaminen, puhuminen ja kuunteleminen. Hän voisi turvautua perusteettomasti voimankäyttöön. Siitähän seuraisi sisäinen tutkinta.

Vitikainen miettii, että supersankarien maailma on hyvin mustavalkoinen, mutta oikeassa maailmassa riittää loputtomiin harmaan sävyjä. Hyvyyttä, kuten pahuuttakin, on meissä kaikissa.

– Arjessa se paha ei ole välttämättä aktiivista tekemistä, vaan nimenomaan sitä, että jättää tekemättä, ei välitä, katsoo toisaalle, eikä puutu, vaikka pitäisi.

Puheet Amerikan-kiertueesta ovat ennen aikaisia

Taannoin Vitikaisen käsikirjoittama sarjakuvaversio sotilas Lauri Törnin elämästä nousi Suomi lukee -listan ykkössijalle. Sittemmin saman kirjakustantamojen listan kärkikahinoihin nousi sarjakuva tarkka-ampuja Simo Häyhästä.

– Sotasarjakuvilla on oma, uskollinen ja hyvin miesvaltainen lukijakuntansa. Fanit ovat asiantuntevia. Palautetta tulee nopeasti, jos jokin fakta ei pidä paikkaansa, Vitikainen kertoo.

Hän mainitsee, että tämän takia esimerkiksi sotakamreeri Reino Lehväslaihosta kertovan tarinan yksityiskohtia hiottiin yhteistyössä Panssarimuseon kanssa. Suomalaissotilaiden tarinoilla voisi olla myyntipotentiaalia myös kansainvälisesti. Häyhästä on tullut maailmalla monen nuorenkin tuntema kulttihahmo. Suomessa miehestä on parhaillaan suunnitteilla myös elokuva.

– Simo Häyhän ja Lauri Törnin sarjakuvaversion englanninkieliset käännökset ovat jo valmiina. Olemme käyneet neuvotteluja kustantamojen kanssa, mutta vielä ei ole löytynyt hyvää sopimusta.

Vitikaisen tarinat ovat saaneet kuitenkin jo pientä jalansijaa myös ulkomailla. Saksassa on julkaistu hänen käsikirjoittamansa scifi-sarjakuva sekä kauhu-western-sarjakuva. Yhdysvalloissa on ilmestynyt Vitikaisen ideoima zombie-sarjakuva.

Vitikainen ihmettelee, että Bamse-nallen kotimaassa on ollut hieman nihkeämpää.

– Tuntuu, että Ruotsissa ei aina oikein ymmärretä suomalaista kulttuuria. Mutta ehkäpä tilanne muuttuu KAJ-yhtyeen ja Bara Bada Bastu -kappaleen menestyksen myötä.

”Lukisit edes sarjakuvia”

Vitikainen on kirjoittanut aikaisemmin nimenomaan historiaan sijoittuvia ja tositarinoihin perustuvia sotasarjakuvia. Parhaillaan hänellä on suunnitteilla myös nykyaikaan sijoittuva fiktiivinen sotatarina, hieman taannoisen Konflikti-televisiosarjan tyyliin.

Vitikaisen mukaan nykyinen huolestuttava maailmanpoliittinen tilanne ei ole nostanut sotasarjakuvien suosiota.

– Voi olla, että kun uutiset ovat täynnä sotaa ja sodan uhkaa, niin kaikki eivät kaipaa sitä enää sarjakuvilta.

Verrattuna etenkin tuhatyhdeksänsataa seitsämänkymmentä tai tuhatyhdeksänsataa kahdeksankymmentä lukuihin sarjakuvien yleinen suosio on laskenut. Vapaa-ajastamme kilpailevat nykyään muun muassa netti, puhelimet, pelit ja videoiden suoratoistopalvelut. Samaan aikaan sarjakuvien kulttuurinen asema on kohentunut. Jos takavuosina vanhemmat olivat huolissaan siitä, että nuoret lukevat sarjakuvia, niin nykyään toiveena saattaa olla, että nuoret lukisivat edes sarjakuvia.

Provosointia kaupan kassalla

Sarjakuvien kulttuurisen aseman muutoksen lisäksi Vitikainen on kokenut myös omassa elämässään erilaisia kulttuureja. Itä-Suomessa syntynyt Vitikainen kertoo tulleensa reilut kymmenen vuotta sitten ”muijan perässä Poriin”.

Miten leppoisa ja hyvin puhelias itäsuomalainen on sopeutunut kaupunkiin, jolla on aivan omanlaisensa karhea imago? Porilaisethan ovat myös, “tua noin”, vähäpuheisia.

– Mukavasti on mennyt. Kun käyn perheen kanssa kaupassa, niin ryhdyn usein ihan tahallani juttelemaan kassaneitien kanssa. Muija ja poika ovat kauhuissaan. Se on heistä nii-iin noloa, Vitikainen naurahtaa.