Katu-Exit – irti jengistä

Suomeen viime vuosina vakiintuneissa katujengeissä on erityispiirteitä, jotka poikkeavat perinteisestä järjestäytyneestä rikollisuudesta. Siksi vanhat toimintamallit rikollisesta elämäntavasta irtautumiseen eivät välttämättä toimi, sanovat rikosylikonstaapelit Susanna Mara ja Aleksis Gomes.

– Edellisessä työssämme havaitsimme, miten vaikeaa nuoria on lähteä irrottamaan ryhmästä, johon he ovat kasvaneet. Se ei ole vain joku jengi, mihin he ovat päättäneet liittyä. He ovat lapsuudenkavereita, veljiä ja serkkuja, jotka ovat asuneet samoilla pihoilla ja pelanneet jalkapalloa samoissa joukkueissa, Mara kertoo.

Toisaalta ryhmien kokoonpano voi muuttua jatkuvasti, ja sisältää myös kansainvälisen ulottuvuuden. Rikollisen toiminnan muoto saattaa ajan kuluessa vakavoitua, joten katujengirikollisuus sijoittuu tavanomaisen nuorisorikollisuuden ja järjestäytyneen rikollisuuden välimaastoon.

Uusia, erityisesti katujengeihin soveltuvia irtautumiskäytänteitä luodaan nyt projektipäällikkö Maran ja tämän työparina toimivan Gomesin johdolla. Keskusrikospoliisissa marraskuussa aloitettu Katu-Exit on Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden rahaston osarahoittama hanke, joka kestää syyskuun 2027 loppuun.

Katujengiläisten tunnistaminen haastavaa

Poliisin määritelmän mukaan katujengi on useasta henkilöstä muodostuva pysyväisluonteinen ryhmä, johon kuuluvat henkilöt harjoittavat yhdessä ja toistuvasti rikollista toimintaa, jolla on olennaisia vaikutuksia erityisesti yleisten paikkojen järjestykseen ja turvallisuuteen.

Sekä Maralla että Gomesilla on aihepiiristä vuosien kokemus, sillä molemmat työskentelivät aiemmin Helsingin poliisilaitoksella, katujengirikollisuuden ehkäisyyn keskittyneessä ryhmässä.

Katujengitoiminta on keskittynyt lähinnä pääkaupunkiseudulle, ja poliisin tunnistamiin jengeihin kuuluu alkuvuodesta 2025 laaditun arvion mukaan noin 180 aktiivisesti rikollisessa toiminnassa mukana olevaa henkilöä.

– Lisäksi jengien vaikutuspiirissä on satoja ihmisiä, jotka ovat jollain tapaa mukana toiminnassa olematta varsinaisesti jäseniä. Katu-Exitin kohderyhmää ovat myös nämä liepeillä olevat henkilöt, Mara kertoo.

Jengien ja niiden jäsenten tunnistaminen ei ole suoraviivaista, eivätkä jäseniksi määritellyt useinkaan myönnä itse kuuluvansa katujengiin. Irtautumistoimintaan osallistumista se ei estä, sillä arviointi irtautujan tilanteesta tehdään sekä tämän oman kertomuksen että poliisin tiedonhankinnan perusteella.

– He voivat kokea tehneensä vain rikoksia kaveriporukassa, eivätkä itse paina itseensä jengin leimaa. Eikä meidän ole irtautumistyön yhteydessä järkevää tehdä sitä heidän puolestaan, Gomes sanoo.

Jengiläisten tausta otettava huomioon

Suurin osa katujengeihin kuuluvista on maahanmuuttajataustaisia. Etninen tausta saattaa näkyä esimerkiksi kunniaan liittyvissä asenteissa.

– Se voi myös olla osasyy sille, miksi on ajauduttu rikollisuuteen. On ehkä aina koettu, että itseen kohdistettuun uhkaan tai kunnian loukkaamiseen kuuluu vastata väkivallalla, ja muu olisi osoitus heikkoudesta tai miehisyyden puutteesta, katujengien erityispiirteitä hallintotieteiden maisterin tutkielmassaan tutkinut Mara kertoo.

Monen katujengiläisen taustasta löytyy eriarvoisuuden kokemuksia kuten syrjintää, rasismia, diagnosoimattomia oppimisvaikeuksia tai koulupudokkuutta, joiden vuoksi nuori ei luota yhteiskuntaan.

– Osa tulee lisäksi isoista perheistä, joissa esiintyy köyhyyttä ja joissa vanhempien lapsiin kohdistama valvonta on ollut heikkoa, Mara sanoo.

Omat haasteensa irtautumiselle tuo jengiläisten nuori ikä. Gomesin mukaan halu irtautua kehittyy yleensä ajan kanssa, kun ihminen oppii pohtimaan tekojensa syitä ja seurauksia.

– Nuoret kokevat olevansa kuolemattomia. Heillä on isot ajatukset itsestään ja ajattelevat ryhtyvänsä jengin johtajaksi ja saavansa rahaa, valtaa, naisia ja huumeita. He eivät ole vielä nähneet rikollisuuden haittapuolia, Mara sanoo.

Pidemmän päälle rikollinen elämäntapa on kuitenkin stressaava. Se tarkoittaa jatkuvaa varuillaan oloa ja sitä, ettei kehenkään voi luottaa. Pahimmillaan myös rikoksentekijän perhettä voidaan uhata kostotoimilla. Käännekohtana voi toimia esimerkiksi vankilatuomio tai lapsen syntymä.

– Moni haluaisi lopettaa rikollisuuden, mutta syystä tai toisesta ei pysty siihen yksin. Exit-toiminnan tarkoituksena on vahvistaa elämässä niitä asioita, jotka tekevät pois lähtemisestä mahdollisen, Mara sanoo.

Poliisi edistää irtautujan turvallisuutta

Poliisi toimii irtautumistoiminnan koordinoijana, sillä poliisilla on käytössään kattavin tieto ja tilannekuva irtautujan tilanteesta. Asiakkaalle tehdään yksilöllinen irtautumissuunnitelma, jossa kartoitetaan niin irtautujaan kohdistuvat riskit kuin tämän elämäntilanne kokonaisuudessaan.

Katujengistä lähteminen ei yleensä suoraan johda kostotoimiin. Rikollinen elämäntapa on kuitenkin voinut tuoda mukanaan velkojia tai muita henkeen ja terveyteen kohdistuvia uhkia. Poliisin tehtävä on parantaa irtautujan ja hänen lähipiirinsä turvallisuutta ja ohjata palveluihin. Asiakkaan tehtävänä taas on katkaista välit tiettyihin henkilöihin ja lopettaa rikosten tekeminen.

Irtautumissuunnitelmaan voi kuulua oman somenäkyvyyden rajaaminen, ja joissain tapauksissa irtautuja saatetaan siirtää toiseen kaupunginosaan tai toiselle paikkakunnalle. Ohjelmaan osallistuvia kannustetaan päihteettömyyteen.

Aiemmin tehdyistä rikoksista tai rikoskumppanien tekemisistä ei tule kertoa poliisille eikä niistä kertominen tai ohjelmaan osallistuminen tarkoita kevyempää tuomiota. Periaatteen tarkoituksena on poistaa irtautujan epäilykset poliisin motiiveista, ja samalla suojella tämän turvallisuutta.

– Irtautujan tulee pitää tiiviisti yhteyttä poliisiin. Se on myös osa sitouttamista, sillä usein irtautujat saattavat jäädä aika yksin. Kun välit rikollismaailmaan katkaistaan, tilalle täytyy löytää jotain muuta. Joillekin viikon ainoa asia saattaa aluksi olla se, että tiistaina pitää soittaa Exit-käsittelijöille, Mara kuvaa.

Gomes sanoo, että poliisin ja irtautujan välillä tulee vallita rehellisyys ja luottamus. Irtautuminen on vapaaehtoista ja irtautujan on itse otettava vastuu siitä, että sovituista asioista pidetään kiinni.

– Luottamus ei synny tyhjästä, vaan sitä rakennetaan pikkuhiljaa puheluilla, tapaamisilla ja sillä, että emme halua heistä mitään, vaan haluamme auttaa, Mara jatkaa.

Vinkkejä Ruotsista

Ensimmäiset kuukaudet hankkeessa ovat menneet muun muassa tiedonkeruuseen, tilannekuvan hahmottamiseen ja mahdollisten yhteistyötahojen kanssa verkostoitumiseen. Varsinainen asiakastyökin on jo käynnistynyt.

Mara ja Gomes ovat käyneet tutustumassa Ruotsissa tehtävän irtautumistyön hyviin käytäntöihin, ja samanlainen matka on suunnitteilla Tanskaan.

– Tietenkään toimintamalleja ei voi suoraan kopioida maasta toiseen. Ruotsissa meille kuitenkin annettiin vinkkejä asioista, jotka kannattaisi tehdä alusta asti eri tavalla kuin heillä. Esimerkiksi sosiaalityö pitää ottaa mukaan heti, Mara kertoo.

Hankkeeseen liittyy myös kouluttamista, jolla pyritään aktivoimaan katujengiläisten kanssa tekemisissä olevia poliiseja.

– Tavoitteena on, että jokainen pystyisi kertomaan matalalla kynnyksellä toiminnastamme ja ohjaamaan meille katujengirikollisuudesta irtautumishalukkaita henkilöitä. Varsinkin järjestäytynyt rikollisuus lisää poliisien työtaakkaa ja on samalla valtava kuluerä yhteiskunnalle. Siksi Exit-toiminta on tärkeä lisä rikoksentorjuntaan, Mara sanoo.