Ensikohtaamisen merkitys

Poliisin työ on täynnä vuorovaikutustilanteita, joissa sanaton viestintä näyttelee suurta osaa, sanoo kehonkielen ammattilainen, kouluttaja Sami Sallinen. Poliisi esimerkiksi saapuu rikospaikalle, jossa on juuri tapahtunut jotakin järkyttävää tai hän kohtaa rikoksesta epäiltyjä ja todistajia. 

– Mitä enemmän tilanteeseen liittyy suuria tunteita tai intressejä, sitä enemmän kiinnitämme huomiota sanattomaan viestintään, Sallinen pohtii.  

Siksi onkin tärkeää, millaista energiaa välitämme ensikohtaamisessa. Arvioimme nimittäin muutamassa sekunnissa, pidämmekö ihmisestä vai emme. Se vaikuttaa siihen, miten vuorovaikutustilanne käynnistyy. 

– Jos olemme esimerkiksi turhautuneita, äkäisiä tai stressaantuneita, se tarttuu välittömästi toiseen henkilöön. Lisäksi kaikki ihmiset asioivat mieluummin miellyttävien kuin epämiellyttävien ihmisten kanssa.

Sallisella on kokemusta vaativista vuorovaikutustilanteista. Hän työskenteli yli kymmenen vuoden ajan rikospoliisina ja sen jälkeen vielä suojelupoliisissa sekä kansainvälisissä operaatioissa, ennen kuin ryhtyi täysipäiväiseksi kouluttajaksi noin 10 vuotta sitten.

Silmät kertovat tunnetilasta

Kun poliisi tarvitsee tietoa asiakkaalta, on asiakas saatava kokemaan turvallisuutta ja hyvää oloa.

– Jos käyttäydymme miellyttävästi ja rauhallisesti, kokee keskustelukumppani olonsa turvalliseksi ja on halukkaampi puhumaan. Kannattaa siis miettiä, haluanko tuottaa energiaa, joka saa toisen luottamaan minuun ja luomaan välillemme hyvän kemian, vai olla luotaan työntävä. 

Vuorovaikutustilanteessa katsomme noin 60–70 prosentin ajan toista silmiin, muulloin katse harhailee. Kun alamme kokea epävarmuutta ja ahdistusta, katkaisemme katsekontaktin äkillisesti. 

– Ihminen on tuolloin todennäköisesti siirtynyt epämukavuusalueelle ja esimerkiksi kuulusteltava tai todistaja saattaa vaieta. Poliisin pitäisi siinä tilanteessa yrittää saada hänet takaisin mukavuusalueelle.

Sallisen mukaan ihminen räpyttelee silmiään normaalisti 12 kertaa minuutissa. Jos räpytys yhtäkkiä nopeutuu, se kertoo usein stressireaktiosta. 

– Kun koemme olomme rauhalliseksi, voimme sulkea silmämme hitaasti. Mutta kun olemme stressaantuneita, tarvitsemme paljon informaatiota, ja räpyttely nopeutuu. Kun kuulusteltava alkaa räpytellä silmiään tiuhaan, se on merkki siitä, että puheena olevaan aiheeseen pitäisi syventyä enemmän. 

Huulien puristaminen tiukasti yhteen viestii usein siitä, että henkilö ei halua sanoa jotakin. Saatamme myös rypistää nenäämme, jos emme pidä siitä mitä toinen sanoo. 

– Palleahengitys on merkki rauhallisesta olotilasta. Jos puhekumppani hengittää rinnan kautta ja hartiat nousevat, olisi hyvä saada hänet rauhoittumaan ja hengittämään pallean kautta. 

Stressaantuneessa tilassa tarvitsemme usein myös lisähappea, jolloin sieraimet saattavat laajentua sitä ottaessa. 

Muita stressin merkkejä ovat Sallisen mukaan nenänpään koskettelu, katseen jatkuva harhailu ja hikoilu.

Kohtele toista arvostavasti

Kun poliisi joutuu rauhoittelemaan aggressiivisessa tunnetilassa olevaa henkilöä, on joskus hyvä näyttää fyysisesti isommalta esimerkiksi ottamalla leveämpi asento. Toisinaan taas on syytä olla neutraali ja pysyä rauhallisena.

– Tulisi puhua matalalla äänellä ja rauhallisesti, sillä jos puhumme nopeasti tai käyttäydymme hermostuneesti, se saa myös vastapelurin hermostumaan. Selkeä, avoin katsekontakti on myös tärkeä osa rauhoittamista. Aurinkolasit tulisi ottaa pois silmiltä.

Vaikka poliisi ilmaisee auktoriteettiaan virka-asullaan, on sisäinen auktoriteetti Sallisen mukaan se todellinen auktoriteetti. Eli poliisin tulisi hallita omat tunteensa ja käytöksensä, jotta toisen tunnetila ei ala ohjaamaan niitä.

– Sanattomien signaalien merkitys on erityisen tärkeä kommunikoitaessa sekavassa olotilassa olevan ihmisen kanssa. Jos kohtelemme toista arvostavasti ja tasavertaisesti, sujuu vuorovaikutus paremmin.

Poliisin kannattaisi Sallisen mukaan muistaa, että joka ikisestä asiakastilanteesta jää leima poliisin yleiseen imagoon, on kyse sitten juopumuspidätyksestä tai kuulustelutilanteesta. Asiakkaat kertovat myös tuttavilleen poliisin käytöksestä. Lisäksi paikalla on usein sivustaseuraajia ja tilanteita videoidaan ja lähetetään sosiaaliseen mediaan.

– Poliisin vuorovaikutustaidot viestivät poliisin uskottavuudesta ja ammattitaidosta. Jos poliisi kykenee olemaan erilaisissa asiakastilanteissa miellyttävä ja vakuuttava, jää kansalaisille poliisista hyvä kuva.