Pitkän linjan liikkuva poliisi

Jouko Kilpi, 63, oli parikymppisenä Suomen parhaita korkeushyppääjiä, mutta urheilu-uran rinnalle tarvittiin myös siviiliammatti. Lukion ja armeijan käytyään hän pohti, mitä tekisi seuraavaksi. Silloin Kilven isosisko heitti ehdotuksen: hae poliisikouluun.

– Päätin tarttua tuohon heittoon. Poliisikoulun pääsykokeet olivat myös kätevästi pian armeijan jälkeen vuoden alussa, kun muut haut olisivat menneet kesälle. Pääsin sisään ensiyrittämällä ja sillä tiellä olin päivälleen 38 vuotta.

Opinnot aloitettuaan Kilpi kiinnostui liikkuvan poliisin työstä.

– Ajattelin LP:n työn olevan antoisaa, kun siinä pääsee tapaamaan monia ihmisiä, eikä yhdessä paikassa tarvitse olla pitkää aikaa. Urheilukavereistani moukarimies Harri Huhtala työskenteli liikkuvassa poliisissa, ja kysyin häneltäkin asioista ennen kuin hakeuduin liikennepuolelle.

Kilpi valmistui poliisiksi 1983 ja työskenteli ensin viiden vuoden ajan partiotyössä LP:n Helsingin yksikössä, minkä jälkeen hän siirtyi tekemään samoja töitä Tampereelle.

Myös Kilven urheilu-ura eteni suotuisasti. Noin kymmenen vuoden aikana hän voitti korkeushypyssä ulkoradoilla yhden SM-kullan, neljä hopeaa ja yhden pronssin sekä edusti Suomea Helsingin 1983 MM-kisoissa ja lukuisissa maaotteluissa. Kilven ennätys on 224, jolla hän olisi ollut viime vuonna Suomen tilastoykkönen.

Kilven mukaan työnantaja suhtautui hänen urheilemiseensa myönteisesti. Työvuoroja pystyi vaihtamaan joustavasti ja palkattomia virkavapaita järjestyi aina tarvittaessa.

– Helsingissä töitä tehdessäni olin syksyisin ja keväisin joka kuukausi viikon ajan Kuortaneella; silloinen valmentajani Ossi Aura oli Kuortaneen urheiluopistolla duunissa. Kesäisin otin palkattomia virkavapaajaksoja varsinaisten lomapäivien jatkeeksi, jotta pääsin kisaamaan tarpeeksi.

Kilpi toteaa, että työn luonne liikkuvassa poliisissa helpotti urheiluvapaiden järjestymistä.

– 24 tunnin hälytysvalmiutta ei ollut. Toimimme 10–12 miehen ryhmänä, 5–6 auton vuoroissa. Näin kukaan ei joutunut paikkaamaan poissaolojani ja tarvittaessa saatoin tehdä korvaavia vuoroja kätevästi.

Ongelmatonta urheilun ja poliisintyön yhdistäminen ei kuitenkaan ollut.

– LP:ssäkin tehtiin yövuoroja. Jos töissä oli iltakahdeksasta aamukahdeksaan, niin kyllähän siinä meni vähän rytmi sekaisin, mikä ei ole eduksi urheilunkaan kannalta.

Vaihtelevaa työtä

Kilpi teki kenttätöitä vuoteen 2002 asti, jonka jälkeen hän työskenteli 12 vuotta Tampereen yksikössä hallinnollisissa tehtävissä.

– Käytännössä toimin päällikön vasempana kätenä. Kirjoituspöydän takanakin tehtävä työ, niin sanottu paperinpyörittely, oli ihan mukavaa.

Kilpi siirtyi sisätöihin paljolti perhesyistä.

– Meillä oli tuohon aikaan kolme pientä lasta, joten säännölliset työajat sopivat paremmin. Tein tuolloinkin tien päällä muutaman työvuoron kuussa, jotta kenttätyöstä ei päässyt vieraantumaan.

Vuonna 2014 LP lakkautettiin, ja Kilpi siirtyi kentälle ryhmänjohtajaksi; uutena hallinnollisena työnantajana toimi Sisä-Suomen poliisilaitoksen liikenneyksikkö. Siinä tehtävässä hän toimi vuoteen 2021 asti, jolloin hän siirtyi ylikonstaapelina eläkkeelle.

LP:n lakkauttamisen myötä liikennepuolella alkoi olla aiempaa enemmän myös järjestyspoliisin työtehtäviä.

Kilpi piti työnsä vaihtelevuudesta: jokainen päivä oli erilainen. Vuosikymmenten mittaan työssä tapahtui erityisesti kaksi merkittävää muutosta.

– Tietotekniikka ja tekniikka muutenkin meni paljon eteenpäin. Ensi alkuun sakkolaput sun muut kirjoitettiin käsin. Sittemmin kohdalle tulleiden autojen tietojakin pystyi tarkistamaan helposti koneelta. Kaikenlaista laitteistoa tuli auton kojepaneeliin niin paljon, että tunnelma oli kuin lentokoneen ohjaamossa, Kilpi naurahtaa.

Toinen merkittävä muutos oli huumerattijuoppojen määrän merkittävä lisääntyminen.

– Kun lopettelin muutama vuosi sitten töitäni, Tampereen seudulla kiinniotetuista 55 prosenttia oli huumeratteja ja vähemmistö perinteisiä alkoholiratteja. Huumeidenkäytön lisääntyminen on tietysti huolestuttavaa.

Ei turhia väittelyjä

Kilpi luonnehtii itseään rauhalliseksi ja kuuntelevaksi ihmiseksi. Hän kertoo pyrkineensä ryhmänjohtajana tasapuolisuuteen.

– Aina kaikki tehtävät eivät ole niin mieluisia. Yritin olla niissä reilu ja jakaa ikävimpiä tehtäviä eri partioille tasapuolisesti.

Kilven mukaan on tärkeää, että eri työtehtävissä pyrkii asiallisuuteen. Erilaiset turhat väittelyt kannattaa jättää väliin.

– Sama logiikka toimii myös asiakkaiden kohtaamisessa. Jos joku on saanut isot sakot vaikkapa ylinopeuden takia, hän saattaa haukkua poliisin pataluhaksi. Kun itse on tilanteessa asiallinen, sakotettu saattaa lopuksi pyydellä käytöstään anteeksi.

Enemmän aikaa valmentamiseen

Oman urheilu-uransa loppuvaiheissa Jouko Kilpi valmensi ensin pikkusiskoaan Katja Kilpeä. Sen jälkeen valmennuskuvioihin tuli perhesyistä noin kymmenen vuoden tauko, mutta sittemmin hän on valmentanut läpi vuosien useita muitakin suomalaisia korkeushyppääjiä. Tällä hetkellä hän luotsaa muun muassa viime vuoden Suomen mestareita Daniel Kososta ja Heta Tuuria sekä toimii Urheiluliitossa nuorten korkeushyppääjien valmentajana.

– Valmennushommissa tuli oltua harva se ilta jo työuran aikana. Nyt eläkkeellä ollessa siihen on aikaa ja energiaa entistä paremmin. Näin hallikaudella henkilökohtaiset valmennettavani harjoittelevat lähinnä Tampereen Pirkkahallissa, joka sijaitsee kätevästi kilometrin päässä kotoani.

Urheilu ja muu elämä pitävät Kilven kiireisenä, eikä hän ole ikävöinyt poliisityötä.

– Työ oli mukavaa, mutta aikansa kutakin.

Eräs työvuosilta tuttu tapa meinasi jäädä päälle. Töissä ollessaan Kilpi oli tottunut katsomaan poliisiauton näyttötaulusta vastaan tulevien ajoneuvojen nopeuksia.

– Eläkkeelle siirryttyäni katse hakeutui vaistomaisesti oman auton kojelautaan, jos joku ajoi kovaa vauhtia vastaan. Sittemmin pääsin tuosta tavasta eroon, Kilpi naurahtaa.

Entisiin kollegoihin hän on yhteyksissä jonkin verran.

– Käyn muun muassa erään samoihin aikoihin eläköityneen työkaverin kanssa kerran kuussa jossakin Tampereen kahviloista. Siellä me kaksi entistä poliisia muistelemme vähän menneitä ja parannamme maailmaa.