Paikka omalle äänelle

Jarno Riekki ajoi työkseen rekkaa ja kuului alan ammattiliittoon. Palkkaan liittyvissä neuvotteluissa hän olisi kaivannut apua liitosta, mutta syystä tai toisesta ei sitä saanut. Hän lähetti asiastaan lukuisia sähköposteja, joihin lupauksista huolimatta ei koskaan saanut vastausta. Se aiheutti turhautumista ja pettymystä, ja loi tunteen tyhjän päälle jäämisestä. Hän päätti hoitaa asiansa itse, erosi ja siirtyi yleiseen työttömyyskassaan.

Seuraavat 10 vuotta Riekki teki turvallisuusalan töitä yksityisellä työnantajalla vartijana, järjestyksenvalvojana ja kouluttajana. Vuonna 2019 hän sai soiton sairauslomatuurauksesta Jämsän poliisivankilalle. Hän oli hakenut poliisivankilan vartijan virkaa aiemmin Sisä-Suomen poliisilaitokselta, joten nyt tarjottu tuuraus sopi miehelle erinomaisesti.

– Määräaikaisuuden saatuani liityin heti SPJL:n Keski-Suomen Poliisien Yhdistykseen, jossa tuntui olevan hyvä tekemisen meininki, ja toiminta oli suoraselkäistä.

Tilaisuus tuulettua

Riekin mukaan on hyvin yleistä, että vartijan virkaura alkaa määräaikaisella pestillä. Kun Jyväskylässä aukesi vuonna 2021 hakuun vakituinen paikka, hän haki ja tuli valituksi.

– Määräaikaisten perehdyttäminen tapahtui silloin työn ohessa, joten Jämsässä aloittaessani tuntui kuin olisin hypännyt suoraan syvään päätyyn uimaan käsipohjaa. Vakituisena pääsin osallistumaan Poliisiammattikorkeakoululla järjestettyyn koulutukseen, johon osallistui 20 vartijaa ympäri Suomen.

Kurssin anti saa Riekiltä kiitosta, sillä se sisälsi runsaasti käytännön harjoituksia todellisuutta vastaavissa tiloissa ja tilanteissa. Hän pitää sitä hyvänä kertauksena kokeneemmille ja oppimisen paikkana aloitteleville vartijoille, ja onkin kannustanut uusia kollegoja pyrkimään kaksiviikkoiseen koulutukseen, jos vain tilaisuus tulee.

Vartijat tekevät 12-tuntisia työvuoroja. Jyväskylässä on parhaillaan käynnissä pilotti, jossa vartijatkin osallistuvat kuljetuspartioihin. Niitä osuu yleensä kaksi kolmen viikon jaksoon, ja se tuo mukavaa vaihtelua betoniseinien harmauteen.

– Käytämme asiakkaita käräjillä tai viemme vankiloihin, jos on tarve. Väkeä viedään Kuopioon ja Mikkeliin, viimeksi ajoimme Lappeenrantaan. Kuljetuskeikat sitoisivat poliiseilta A-hälytyspartion useammaksi tunniksi, mutta vartijoille se on tilaisuus päästä ulos ja tuulettua.

Toimintaympäristön muutos näkyy poliisivankilassakin

Poliisivankilassa aamu alkaa aina nopeilla palavereilla; vuoron vaihtuessa käydään läpi edellisen vuoron polttavat aiheet. Aamupalan jälkeen vartijat käsittelevät poliisilakiperusteiset kiinniotot; onko vuorossa esimerkiksi kuulusteluja tai vapautettavia. Vain vartijat saavat vankilan ovet auki, joten he saattavat kuulusteltavat tutkijoiden luo.

Riekki sanoo, että asiakkaiden olo pyritään tekemään mahdollisimman mukavaksi. Ruokien jako, tupakalla käyttämiset, ulkoilut ja lääkkeiden jaot soljuvat vuoron aikana omilla aikatauluillaan. 

– Jos tulee lennosta porukkaa sisään, heidät otetaan vastaan ja suoritetaan tarvittavat toimenpiteet. Meillä on putka- ja poliisivankila samassa, joten täällä pääsee yhdellä lipulla kaikkiin laitteisiin, hän veistelee.

Vartijat ovat saaneet lääkkeiden jakoon koulutuksen, mutta esimerkiksi korvaushoidossa olevat asiakkaat käytetään terveydenhoidon ammattilaisten luona. 

Viime vuosina paljon esillä ollut päihteiden käytön lisääntyminen sekä nuorten ahdistus näkyvät poliisivankilan arjessa.

– Täällä näkee elämän synkän puolen. Nuorten asenteet huumeita kohtaan ovat muuttuneet hyväksyvämmäksi, eikä pientä, hallussa olevaa määrää pidetä enää minään. 

Rikollisuuden kansainvälistyminen näkyy vankilassa asiakkaille tarjottavissa ruuissa; esimerkiksi sianlihaa ei tarjota kaikille. Vankilan järjestyssäännötkin on käännätetty lukuisille kielille. Riekki hymähtää, että Google Translateriin on tukeuduttava silloin, kun kielimuuri osoittautuu liian korkeaksi kiinniotetun ja vartijan välillä. 

Kulttuurit kolisevat toisinaan riisuttamisessakin; asiakas saattaa esimerkiksi vedota uskontoonsa, ettei vaatteista tarvitsisi luopua. Riekki sanoo, että rikosta epäiltäessä laki kävelee uskonnollisten asioiden ohi, eikä virkavelvollisuutta voi sen varjolla ohittaa.

– Monesti, kun putkan puolelle tullaan, asiakkaan suu käy ja käytös on mitä sattuu. Olen kuitenkin ajatellut, että haalaria he vain haukkuvat, eivätkä ihmistä sen alla.

Vartijan työ soveltuu Riekin mielestä mainiosti sellaiselle, joka ei ota kaikesta itseensä. Työssä on hyvä tiedostaa, että väkivaltaisiakin kohtaamisia voi tulla. Työyhteisö on pieni ja vuorot pitkiä, joten ulospäinsuuntautuneisuus on plussaa.

Työturvallisuutta ylläpidetään monin keinoin

Riekki kertoo viihtyvänsä työssään myös siksi, että työasiat jäävät yleensä peltioven taakse vuoron päätyttyä. Poikkeuksiakin on.

– Eräs asiakas tuotiin meille itsetuhoisuuden vuoksi. Yritimme tehdä kaiken, mikä tehtävissä oli eli ohjata häntä avun pariin ja viedä sairaalaan, mutta hän vakuutteli pärjäävänsä. Pian vapauttamisen jälkeen hän oli kuitenkin toteuttanut tekonsa. Olen miettinyt, olisinko voinut itse tehdä jotain toisin, Riekki sanoo ja jatkaa, että putkatiloissa puututaan itsetuhoisiin tekoihin aina kaikin olemassa olevin keinoin. Tarvittaessa vartijat ottavat yhteyttä päivystävään lääkäriin tai tilaavat paikalle ambulanssin.

– Psyykkistä kuormitusta ehkäisemään vartijoille on tarjolla matalan kynnyksen purkukeskusteluita.

Työturvallisuuden varmistamiseksi vartijan varustevyöltä löytyvät etälamautin, patukka, sumutin ja käsiraudat. Voimankäyttökoulutuksia on kahdesti vuodessa. Ne pyritään mahdollisuuksien mukaan järjestämään laitoksen omalla putkalla tai muussa tutussa ympäristössä. Viimeisin koulutus toteutettiin poliisilaitoksen autotallissa, jossa vartijat harjoittelivat asiakkaan saattamista autoon.

– Ahtaat tilat ovat haastavat, joten on hyvä, että koulutuksetkin toteutetaan oikeassa ympäristössä. Harjoitukset ovat olleet realistisia ja silmiä avaavia, Riekki kertoo.

Oikeassa paikassa

Marraskuussa 2021 ja 2022 SPJL järjesti jäsentensä toiveiden pohjalta kaksipäiväiset vartijapäivät, joihin Riekkikin osallistui. Polamkin kurssin lisäksi vartijoilla ei juurikaan ole muuta tilaisuutta verkostoitua, joten liiton järjestämät päivät ovat olleet tervetulleita.

– Tykkään jutella kollegoiden kanssa ja vaihtaa ajatuksia, miten muualla Suomessa toimitaan. Vartijapäiviltä sai myös kattavan paketin yhdistyspuolesta, Riekki sanoo ja kertoo, että samoihin aikoihin hän päätti osallistua paikallisyhdistyksensä kevätkokoukseen. Siellä hän tuli valituksi ensin hallituksen varajäseneksi ja pari vuotta myöhemmin varsinaiseksi jäseneksi.

– Vastaanotto oli lämmin. Mitään ei tyrkytetty eikä mihinkään pakotettu. Tuli fiilis, että olen oikeassa paikassa, missä myös vartijat saavat äänensä kuuluviin.