Kun elämä yllättää

”Kyllä lapsi tuo leivän tullessaan, älä murehdi”, sanoi Terhi Marttilan äiti tyttärelleen, kun tämä oli juuri valmistunut vaatetusalan artesaaniksi, vailla vakituista työtä ja vastasyntynyt pienokainen kainalossa.

Tytärtä tilanne ei naurattanut. Oma yritys olisi ollut käytännössä ainoa keino tehdä vaatetusalan ompelu- ja suunnittelutöitä, eikä ajatus sen perustamisesta houkuttanut lapsen yksin saanutta parikymppistä. Terhi päättikin ottaa pienokaisen kainaloonsa ja suunnata kotipitäjästään Kauhajoelta Seinäjoelle työnhakuun.

TE-toimisto tarjosi mahdollisuuden tutustua uuteen ammattiin työelämävalmennuksen kautta. Terhi toivoi päivätyötä, jotta hän voisi työskennellä lapsen ollessa hoidossa, ja pääsi Seinäjoen käräjäoikeuteen asiakaspalvelijaksi. Työelämävalmennus kesti kuukauden ja päälle tuli puolen vuoden harjoittelu.

– Huomasin, että tämä on se työ, jota haluan tehdä. Olen luonteeltani tarkka, järjestelmällinen ja oikeudenmukainen, joten käräjäoikeudessa työskentely tuntui omalta jutulta.

Kun harjoittelu oli ohi, Terhi toivoi, että saisi jäädä. Laamannilla oli kuitenkin vastaehdotus: töitä olisi tarjolla, jos Terhi suorittaisi Vaasassa juuri käynnistyneen oikeushallinnon tradenomitutkinnon. 

Niinpä Terhi pakkasi jälleen kimpsut, kampsut ja lapsen kainaloonsa ja lähti Vaasaan opiskelemaan. Koulun käynnistyttyä hän suuntasi uuden kotikaupunkinsa käräjäoikeuteen kysymään töitä seuraavaksi kesäksi.

– Vaasassa laamanni oletti, että opintoni ovat loppusuoralla, mutta oikaisin, että itse asiassa vasta aloitin! Aiemman kokemukseni turvin pääsin sinne silti töihin kahtena peräkkäisenä kesänä. Opinnot suoritin lopulta 2,5 vuodessa. Halusin kiireesti töihin ihan taloudellisistakin syistä.

”Vain voita leivän päälle”

Terhi valmistui oikeustradenomiksi helmikuussa 2008. Puolen vuoden kuluttua Vaasan käräjäoikeudessa aukesi vakituinen käräjäsihteerin virka, jota oli hänen lisäkseen hakemassa 57 muuta.

– Olisin halunnut palata takaisin Etelä-Pohjanmaalle. Sain kuitenkin viran, ja poikani oli juuri aloittanut koulun, jonka vieressä asuntomme sijaitsi, joten jääminen oli luonnollista.

Viranhaltijan tehtävänä oli hoitaa yksin koko Vaasan alueen summaariset eli riidattomat velkomusasiat. Kolmen seuraavan vuoden aikana asiamäärät kasvoivat 40 prosentilla, mutta käsittelyajat eivät pidentyneet. Tätä tehokkuutta ihmeteltiin ministeriötasolla saakka.

– En kehdannut sanoa, että työtä oli yhdelle ihmiselle aivan liikaa, vaan hoidin kaiken, mitä tuli. Sitten kollegani sanoi tärkeät sanat, jotka muistan yhä. Hän sanoi, että työ on vain voita leivän päälle. Vaikka työ onkin tärkeää, terveys on numero yksi. Sain siitä nuorena hyvän opetuksen ja olen siitä kiitollinen.

Terhi viittaa aikaan ennen poikansa syntymää. Hän sairastui silloin vakavasti, minkä seurauksena lapsen saamisenkin piti olla mahdotonta.

Kokemusta kartuttamassa

Vuonna 2011 Terhille avautuivat ovet Vaasan yliopiston maisteriohjelmaan kauppatieteitä lukemaan. Opiskeluja varten hän otti 1,5 vuotta virkavapaata.

– Ajattelin, että lapsen lisäksi pystyisin huolehtimaan yhtä aikaa vain joko koulusta tai työstä, mutta en kaikista kolmesta, ja jäin virkavapaalle. Aikuiskoulutustuen turvin se oli mahdollista. Minusta se oli mahtava mahdollisuus ja kerroinkin siitä monelle, Terhi sanoo ja harmittelee maan hallituksen päätöstä lakkauttaa tuki vuoden 2024 syksystä.

Maisteriopintojen jälkeen Terhi siirtyi Pohjanmaan käräjäoikeuden rikososastolle ja myöhemmin hallinto-osastolle talous- ja henkilöstöhallinnon tehtäviin, joita hän hoitaa yhä. Työ on monipuolista, haastavaa ja vastuullista. Yhtenä parhaimmista asioista hän mainitsee työyhteisön; hallintotehtävissä pääsee tekemään töitä koko henkilökunnan kanssa.

Sosiaalinen, avoin ja periksiantamaton luonne istuu hyvin myös luottamusmiespestiin, jota Terhi hoitaa Oikeushallinnon Henkilökunta OHK ry:n riveissä nyt neljättä vuotta. Hän liittyi yhdistykseen ja sitä kautta SPJL:ään jo uransa alkuvaiheessa. Kiinnostus yhdistystoimintaan johti SPJL:n valtuuston jäseneksi, OHK ry:n hallituksen varajäseneksi ja jonkin ajan kuluttua Terhiltä kysyttiin, ottaisiko hän hoitaakseen Vaasan hovioikeuspiirin luottamusmiehen tehtävät.

Viime syksynä Terhi kävi puhumassa Vaasan hovioikeuspiirin henkilöstöpäivillä Seinäjoella. Helmikuun puolivälissä hän piipahti Porin käräjäoikeudessa ja suunnittelee visiittejä myös muille toimipaikoille, jotta tulisi luottamusmiehenä tutuksi laajemminkin. 

Jäsenistön yhteydenotot liittyvät usein esimerkiksi palkkaukseen ja etuisuuksiin. Vaasassa kaksikielisyys ja kansainvälistyminen tuovat omat haasteensa jäsenistön työhön.

– Säästötoimenpiteetkin puhuttavat. Henkilökunta on kovilla ja uupuu, kun työtä tulee lisää mutta väkeä ei. Toisaalta henkilökunnan vaihtuvuuskin on uusi ilmiö; työpaikka ja palkkaus eivät houkuttele nuoria jäämään alalle. Palkkausjärjestelmä on vanhanaikainen ja se pitäisi uudistaa, Terhi sanoo ja toivoo remonttia myös matkustusasiaan.

– Esimerkiksi Kokkolaan istuntoon lähtevän sihteerin ajoa virka-autolla ei lueta työajaksi ennen virka-ajan alkua. Toisaalta paluumatka venyy helposti kello 17:ään saakka, mutta työajaksi luettavuus päättyy vartin yli neljään. Päivärahaa maksetaan koko ajalta, joten miksei myös palkkaa. Se herättäisi enemmän halukkuutta näihin tehtäviin.

Ei saa lakata haaveilemasta

Uudet haasteet Terhi ottaa vastaan uteliain mielin.

– En tiennyt tarkalleen, mitä kaikkea luottamusmiehen tehtäväkenttään kuuluu, kun siihen suostuin, mutta ajattelin, että työ tekijäänsä opettaa. Lisäksi liiton järjestämät koulutukset ovat olleet ihan huippuja!

Terhi kokee järjestötoiminnan omakseen, vaikka ajautuikin siihen mielestään hieman vahingossa. Se tuli elämään kuitenkin sopivaan aikaan, kun lapsikin oli juuri lähtenyt maailmalle. 

– On avartavaa kohdata erilaisia ihmisiä ja uusia asioita, ja ne ovat tuoneet elämääni paljon rikkautta. 

– Ei voi tietää miten ja minne elämä vie, mutta uskon, että asioilla on tarkoituksensa. En tiennyt nuorena, mitä haluaisin ”isona” tehdä, mutta kaikki asiat ovat loksahtaneet paikoilleen. Sen vuoksi sanonkin aina, ettei koskaan saa lakata haaveilemasta ja uskomasta itseensä.