Huomasin päivän pidentyneen. Havaintoni piristi huomattavasti mielialaani ja kevensi aamuista askellustani. Huomioni innoittamana ostin vanhan ajan almanakan, josta voin seurata valoisuuden etenemistä minuutti minuutilta neljällä paikkakunnalla. Varmemmaksi vakuudeksi, kuten eräs työparituomarini halusi nimensä eteen pöytäkirjoihin kirjoitettavan.
Almanakallani vaalin perinteitä, vaikka maailma ympärillä muuttuu. Valtiotyönantajamme on selvästi tekoälystä ja sen mahdollisuuksista täysin huumaantunut. Sen avulla avustavaa ja monotonista työtä tekeviä palkollisia saadaan vähennettyä. Ja kylläpä sitä bulkkia tekevää väkeä nyt tuntuukin olevan!
Erityisasiantuntijatasokin on saamassa tekoälystä eräänlaisen assistentin ”auttamaan aineistomateriaalin hankinnassa ja ratkaisujen tekemisessä”. Eli vähän niin kuin automaattinen oikolukuohjelma, jossa kone tunkee itse olettamaansa tilalle, kun yrität kirjoittaa jotakin.
Jo nyt on tutkittua tietoa saatavilla siitäkin, ettei ihmisen nopea korvaaminen välttämättä olekaan se tavoiteltavin asia.
Kun tekoäly saa riittävästi materiaalia, ei erityisasiantuntijallakaan ole kohta enää tehtävää. Tuleekohan piankin aika, jolloin hallintopäällikkö-johtaja-pääjohtajallakaan ole enää muita johdettavia oman itsensä ja konehuoneen lisäksi?
Reaalimaailmassa käydään kuitenkin tahtojen taistoa ja epätervettäkin kilpailua bittiavaruuden (ja oikeankin avaruuden) herruudesta suurvaltojen kesken. Jo nyt on kuitenkin tutkittua tietoa saatavilla siitäkin, ettei ihmisen nopea korvaaminen välttämättä olekaan se tavoiteltavin asia.
Olen lukenut tekoälystä sen verran, että rohkenen väittää sen olevan jotain sellaista, jonka sisintä olemusta meistä suurin osa ei todellakaan enää ymmärrä. Emme ymmärrä, miten se jo vie ja ohjaa meitä siinä määrin, että ongelman ilmaantuessa kunnolla näkösälle, olemme niin sanotusti housut nilkoissa syvällä suossa. Itse asiassa ChatGPT, Venice.ai ja kumppanit nauravat jo meille omalla kielellämme. Scifin ystävät ovat täyttymyksensä saaneet.
Kaikkien apuvälineiksi nimettyjen asioiden tai laitteiden sanotaan helpottavan elämäämme, mahdollistavan oleelliseen keskittymisen ja luovan olosuhteet rentouttavaan omaan aikaan. Tällä menolla on vain pienen ajan kysymys, koska meillä suurimmalla osalla valtionkin kustannustekijöistä ei muuta olekaan kuin rentouttavaa omaa aikaa. Toisaalta: saattaahan meille juntturaan menneiden asianhallintaohjelmien resetoijille tipahtaa toisinaan tiketti toimenpidettä varten. Sitä odotellessa.
Aamulla töihin tullessa lauloi joku lintu kävelytien varressa. Pitäneeköhän luonnosta vieraantuneen mennä ostamaan lintujen ääniä soittava opas? Ensin näet pitää yrittää itse ja sitten vasta kysellä koneelta!
Maksava jäsen
Kirjoittaja Outi Ahonen on SPJL:n 2. varapuheenjohtaja ja työskentelee Pirkanmaan käräjäoikeudessa.
Ritva Hietavalkama
Huom. Outi Ahonen myös OHK ry:n puheenjohtaja. Kolumnisti hyvä ja ajankohtainen. Tekoäly antaa varmasti uusia hyviäkin mahdollisuuksia myös työtehtäviin. Se ei kuitenkaan ajattele, arvioi tai päätä asioista. Näin ainakin toivon, ettei tulevaisuudessakaan. Aina tarvitaan ihmisen inhimillistä arviointi kykyä päätöksissä.